Hollanninpaimenkoirat

	KANS FIN EST N MVA V-05 EstV-05 BaltV-06 Amidos Vän Beachboy Alroy "Roisto" uros, syntynyt 5.3.2000		FIN EST MVA BaltV-06 Lissunmustan Izadora Darija "Pirre" narttu, syntynyt 13.2.2004
	BALTjunV-06 Aspehaugens Alfa Amy "Sisu" narttu, syntynyt 1.7.2005		Ardewijn Rex v.d. Tiendschuur "Winston" uros, s. 15.10.2006 k. 6.11.2008
	Stemma's Bintske-Xenya "Hilla" narttu, syntynyt 17.4.2007		Aspehaugens Bravo Astor "Astor" uros, syntynyt 21.7.2007
	Hollandroy Arvaij "Rontti" uros, syntynyt 5.9.2007		Hollandroy Ashley "Namu" narttu, syntynyt 5.9.2007
	Alexis Veunis for Songdog "Jojo" narttu, syntynyt 17.9.2007

Australianpaimenkoirat

Gun Lake Thorn Cinnamon "Gandhi" uros, syntynyt 12.10.2003

Yleistä hollanninpaimenkoirasta

Koirakirjoista voi olla vaikea löytää tietoa rodusta, tämä on nimittäin suhteellisen harvinainen rotu. Vaikka täällä Länsiuudellamaalla joitain holskuja löytyykin, matkustaessa ylemmäs maahan moni ei ole moista rotua nähnytkään! Joten varaudu selittämään uteliaille että koirasi ei ole susi – hyena hybriidi tai belgianpaimenkoira värivialla, ei myöskään sekarotuinen saksanpaimenkoira...!

Suomessa meillä on runsaat 400 pitkäkarvaista holskua suunnilleen. Sama määrä lyhykarvoja ja selvästi vähemmän karkeakarvaisia. Koko maailmassa on arvioitua ~2000 pitkäkarvaa, eli pieni osa moneen muuhun rotuun verraten. Pitkäkarvaisen lisäksi karvamuunnoksia löytyy kaksi, eli lyhyt- ja karkeakarvainen. Kaikki muunnokset arvostellaan erikseen näyttelyissä. Holskuja löytyy kotimaan Hollannin jälkeen eniten Suomesta. Ruotsissa ja Norjassa pitkäkarvoja on yhteensä ehkä kolmasosa Suomen kannasta. Muita Holsku-maita ovat Sveitsi, Itävallat, Saksa, Ranska, Unkari ja Tanska. Suomi tulee toiseksi rodun kotimaan jälkeen koirien lukumäärää koskien, muiden maiden koiramäärä on selvästi Suomea pienempi. Euroopan ulkopuolella holskuja löytyy harvakseltaan m m Amerikassa, mutta kyseessä on vain jokunen kymmenkunta yksilöä.

Rodun terveydestä sen verran, että holsku on moneen muuhun rotuun verrattua terve rotu. Toki hollanninpaimenkoirissa esiintyy sairauksia ja luustollisia ongelmia, mutta onneksi ei vielä vakavammin. Lonkkaniveldysplasia ja kyynärnivelartroosi ovat varmasti tavallisimpia vaivoja. Pitkäkarvoissa on vuosien varrella löydetty ainoastaan vain harva kyynärnivelendyslpalsiasta kärsivä koiraa, joten vielä tätä vaivaa ei voi kutsua ongelmaksi rodussa. Pitkäkarvoissa löytyy myös kilpirauhasen vajaatoimintaa ja joitain silmäsairauksia. Tämän lisäksi moni koira on sairastunut vanhemmalla iällä kasvaimen aiheuttamaan syöpään. Rodussa löytyy myös jokunen spondyloosi-tapaus, eli selkänikamien silottuma. Holsku on erittäin liikkuva rotu, joten jos se kärsii jostain luustollisesta sairauksesta, se yleensä myös ilmentää tämän selvästi. Samoin jos sillä on lihakset jumissa tai nivelvaurioita. Allergiat ovat harvinaisia, mutta niitä voi esiintyä.

Hollanninpaimenkoira luetaan Suomessa palveluskoirarotuihin, ei kuitenkaan rodun kotimaassa. Rotu soveltuukin mainiosti erillaisiin harrastuksiin. Mainittakooni esimerkiksi jälki, -haku, -raunio, -tottelevaisuus, -agility, -canicross-koiraksi tai miksi ei koiratanssiin! Monella hollanninpaimenkoiralla on paimennusviettiä, vahva saalisvietti ja jopa riistaviettiäkin, joten moneen motivaatiota riittää! Eli tästä rodusta on oivaksi harrastuskoiraksi, palvelusalttiina, toimeliaana ja helposti oppivana se rakastaa omistajansa kanssa tekemisestä. Holsku onkin nopea oppimaan ja kapasiteettia löytyy, mutta mikään loputtomiin junnaava työkone se ei ole vaan vaatii omistajaltaan viitseliäisyyttä, johdonmukaisuutta ja oikeanlaista palkkaamista.

Holsku on helppo koira lukea kehonkielestä, niin ihmisten kuin muiden koirien. Sillä on erittäin selvä kehonkieli joka vahvistuu entisestään koiran värityksen ja kehonrakenteen takia. Holsku on erittäin ”susimainen” kehonrakeneeltaan, kuten myös kieleltään. Holsku on ja haluaa selvittää arvoasemansa niin ihmisten kuin muiden koirien kanssa. Mikään tappelupukari holsku ei ole, mielummin se välttää ristiriitoja mutta jos toinen koira provosoi liikaa tai suorastaan hyppii niskoille, holsku ei ole ensimmäinen joka väistyy tai antautuu. Tämä voi olla hyvä muistaa jos liikkuu koiransa kanssa esim. koirapuistoissa. Jos pentu opetetaan ja tutustutetaan alusta alkaen muihin koiriin, se sietää selvästi paremmin myös vanhetessaan muita saman sukupuolen koiria. Muista myös että kun koira aikuistuu, on täysin normaalia ettei se enää suvaitse kaikkia muita koira, etenkään omalla reviirillään.

Hollanninpaimenkoira on paimen-ja vahtikoira. Täten on myös muistettava sen perimä vahtia omaa reviiriä. Mutta holsku ei ole räksyttäjä, vaan se ilmoittaa aina vaaran uhatessa tai tuntemattoman tullessa reviirilleen. Koiran tulee saada ilmoittaa ovikellon soidessa tai ovelle koputtaessa. Sama koskee jos pihalle ilmestyy ”tuntematon” auto tai ihminen. Mutta koiran kuuluu olla hyvin peruskoulutettu ja sen kuuluu myös hiljentyä kun ”uhka” on selvitetty ja omistaja hyväksynyt tulijan.

Holskun kuuluu rotumääritelmän mukaan ehdottomasti olla tottelevainen, aktiivinen, oppivainen,avoin,luotettava, sopeutumiskykyinen oikean paimenkoiran luonteen omaava. Sen kuuluu varoittaa vaarasta ja suojella perhettään ja sen ei tarvitse heiluttaa häntäänsä kaikille tuntemattomille. Sillä kuuluu olla tyypillinen paimenkoiran luonne. Se ei missään nimessä saa olla vihainen, varautunut tai salakavala.

Holskun turkki kestää hyvin vettä, tuulta ja kylmää. Sitä ei tarvitse harjata päivittäin, mutta säännöllinen turkin hoitaminen on silti suositeltavaa.Holsku vihtyy hyvin ulkona myös talvella, mutta mikään ”häkki-koira” se ei ole. Se kiintyy vahvasti omaan laumaansa ja kärsii jos se ei saa osallistua lauman jokapäiväiseen elämään. Holsku haluaa osallistua ja ”jättää oman kuononjälkensä” kaikkiin paikkoihin. Se on utelias ja kiinnostunut ympäristöstänsä. Se on erittäin luotettava ja kiintyy vahvasti omiinsa, joten se on hyvä totuttaa alusta alkaen olemaan myös yksinään.

Lue lisää rodusta ja rotumääritelmästä sivuilla www.holsku.fi !