Labradorinnoutajat

	Mouldhill's Bit of Fun "Asta" narttu, syntynyt 7.2.2006		Mouldhill's Dark Dahlia "Molly" narttu, syntynyt 22.5.2007
	Biggas Night Fever "Bella" narttu, syntynyt 3.9.2004

Yleistä labradorinnoutajasta

Labradorinnoutaja polveutuu koirista jotka palvelivat mm. kalojen ja verkkojen noutajina Labradorin niemimaalla, Newfoundlandissa, jo kauan sitten. Näiltä koirilta vaadittiin jo silloin ehdotonta palvelualttiutta sekä vettä hylkivää turkkia ja hyvää noutotaipumusta. Täältä koiria siirtyi Englantiin missä niitä risteytettiin m m paikallisten lintukoirien kanssa. Englannissa labradori hyväksyttiin rotuna jo vuonna 1903. Suomessa labradoreja on jalostettu jo 1950-luvulta asti.

Labradorin tehtäviin voi kuulua oikeastaan ihan mikä vaan, mutta vartioivaa suojelukoiraa siitä voi olla mahdoton saada... Rotu soveltuu moneen harrastukseen joista mainittakoon esim. riistan noutaminen käytännön metsästyksessä, jälkityö; kuten haavoittuneen riistan jäljestäminen, tottelevaisuuskoulutus, rauniokoira, huumekoiran tehtävä, opaskoirana toimiminen mainittaakseni joitain lajeija. Oikeastaan labradorista on melkein mihin vaan, omistajansa viitseliäisyydestä riippuen!

Labradori on lukumäärältään todella suuri rotu, joten vaihtelua riittää ulkomuodossa, luonteissa kuten käyttöominaisuuksissakin. Rotu onkin jakautunut kolmeen eri ”linjaan”; näyttely- metsästys ja ns. dual purpose-koiriin. Näyttelylabradorit ovat yleisesti raskaampia, ulkomuodollisesti enemmän rotutyypin mukaisia ja eivät ole ehkä yhtä vietikkäitä kuin metsästyslinjaiset. Metsästylinjaiset labradorit ovat yleisesti ottaen kevyempia ulkomuodoltaan, joissa enemmän vaihtelevaa tyypiä ja niillä on yleensä erinomainen koulutettavuus ja suuri työskentelyhalu. Dual purpose-koirat ovat tavallaan näiden kahden aiemman vaihtoehdon yhdistyminen samaan koiraan. Eli ulkomuodollisesti rotutyypin mukaisia koiria joilla metsästysominaisuudet ja koulutettavuus on säilytettynä.

Tärkeimpiä piirteitä labradorissa muunnokseen katsomatta ovat vielä tänäkin päivänä turkin laatu ja vettähylkivä ominaisuus, noutotaipumus sekä kaunis saukkohäntä joka toimiin kuin mela koiran uidessa. Rodun ulkomuodosta mielipiteitä löytyy melkein yhtä monta kuin koiriakin, joten itse pyrin ainakin kasvattamaan rotumääritelmän mukaisia, oikean tyyppisiä koiria joilla myös terveys ja luonne ovat hyvät.

Rodun luonteesta voisi kirjoittaa sivukaupalla, niin valloittava ja iloinen rotu tämä on. Labradorin kuuluisi aina olla avoin ja ystävällinen, toimelias, innostunut ja yhteistyökykyinen. Sen kuuluisi rakastaa vettä ja uimista ja luontaisesti noutaa sille heitettyjä esineitä. Tämä rotuhan on tunnetuimpia rotuja maailmassa, parempaa perhe- ja seurakoiraa saa melkein hakea. Kuitenkin labradorissa on niin paljon virtaa ja työskentelyintoa että ihan sohvaperunaksi siitä ei ole.

Labradorinnoutajan terveystilanne rotuna on tällä hetkellä suhteellisen hyvä. Rodussa esiintyy erinäisiä sairauksia, perinnöllisiä sekä ympäristöstä aiheutuvia. Tavallisimmat viat ovat lonkka-, kyynär- sekä polvisairaudet, erilaiset perinnölliset silmäsairaudet, allergiat ja tulehdukset. Jalostusvalinnoilla kasvattaja voi karsia todennäköisyyttä että omat kasvatit sairastuvat mm. yllämainittuihin sairauksiin. Takuita ei kuitenkaan kukaan voi antaa.

Lue lisää rodusta sivuilta www.labradori.fi